Kuinka Mahti tutustuu maailmaan :)

O-ou, kolme yötä enää!! Nämä on jotenkin semmosia ihan älyttömiä nämä viimeiset pennunodotuspäivät, onneksi on ympärillä ihmisiä jotka jaksavat puhua kanssani pennun tassuista ja nenästä ja tuoksusta ja pentutestistä ja kaikista suunnitelmista ja vierailuista ja lelunteosta ja ruokakupeista ja ihan siitä kaikesta, päivästä toiseen :D!

Mahti ja sen neliviikkoinen nenä <3.

Tänään laitettiin ne kattolamput - kiitos naapuriin Jenni ja Pasi :)!! Ja peili seinään! Muuttui kauhean valoisaksi tämä kämppä :D. Valoa kansalle joka pimeydessä kompastelee kenkiin ja kynnyksiin.. Ihan kiva, pakko sanoa :D. Ja leluja on siis valmistettu, ruokakuppi löydetty, namit unohdin tuoda töistä ja häkinkin, pitää muistaa torstaina loput :)! Toivottavasti kurssilaiset torstai-iltana kestää mua jos vahingossa alan vaan paasaamaan pennusta silmät sydäminä ja unohdan kouluttaa - mä yritän hillitä itteeni!

Mutta siis siirrytään suunnitelmissa seuraavaan osioon eli siihen, miten pentua voi totuttaa tähän meidän suureen maailmaan. Puhun usein ihmisen maailman esittelystä pennulle, sillä tämä meidän yhteiskunta on pullollaan asioita, jotka ei millään tapaa ole koiralle luontaisia. Meidän ihmisten tehtävä on todellakin näyttää maailma pennulle turvallisena, kivana paikkana, jossa tapahtuu kivoja asioita. Ei vain koti, ei vain kotipiha, vaan kaikki paikat, joissa koira tulee elämänsä aikana mahdollisesti aikaansa viettämään.

Kirjoitin aiheesta joskus aiempaankin blogiin, täältä löytyy:
http://koirakouluonni.blogspot.fi/2014/10/ole-koiralle-kannustava-ystava-ja.html

Totuttaminen ihmisen maailmaan, eli erilaisiin paikkoihin, ympäristöihin, ääniin, koiriin ja ihmisiin, ym, on aika suuri ja pitkäkestoinen projekti, ja kestää tavallaan läpi koiran elämän. Pikkupentuvaiheessa, kun pentu on noin 8-12vkon ikäinen, on kuitenkin se kaikista tärkein ja paras aika esitellä maailmaa. Pennulla ei ole vielä aiempia oppimiskokemuksia kovin paljoa, ja me voimme niitä nyt turvallisesti luoda. Nämä kokemukset määrittävät sitä, mihin pentu tottuu, mitä se pitää normaalina, mitä täysin erikoisena ja käsittämättömänä. Silloin on hyvä aika kiertää ja nähdä paljon.

Koska tuo tärkeä aika koittaa heti koiran tultua uuteen kotiin, on minusta tärkeää, että jonkinlainen suunnitelma pennun totuttamisesta on tehty jo ennen pennun tuloa, sillä on aivan ymmärrettävää, että pentuhuuruissa aika menee hirveän nopeasti ja pennuntuoksua haistellen :D.

Miten meillä tämä toteutetaan, ja millä perustein?

Minun tärkein pointtini on, että koira oppii toimimaan, keskittymään, rauhoittumaan, tekemään töitä ja kuuntelemaan monenlaisissa paikoissa ja häiriöissä. Että nuo uudet paikat ja ihmiset, koirat ja vaikka kulkuneuvot ovat niin tuttuja asioita, että se ei koe tarvetta erityisesti reagoida niihin, vaan minun kanssani puuhailu voisi voittaa ne. Myöskin se, että koska aina tulee uusia asioita elämässä esiin, on pakko tottua jo nuorena hyvin monenlaisiin juttuihin, jotta koiralla olisi kenties mahdollisuus mielessään yleistää tämä tottuminen ja asioiden neutraalisuus niihin uusinkin. Kun moni asia on elämässä mennyt hyvin, ja niistä on selvitty ilman traumoja, on todennäköisempää, että usko säilyy. Mitä enemmän tulee huonoja juttuja, säikähtämisiä, traumoja, sitä epäluuloisemmaksi varmasti koira käy. Loogista, eikö?

Tähän perustuen, toivon meidän pennun oppivan, että maailma on hyvä paikka, täällä on turvallista olla, minä hoidan jos tulee jotain hoidettavaa, ja kun minulla on asiaa, se on yleensä aina hyvää asiaa ja sitä kannattaa kuunnella :D.

Tässä suunnitelmaa :)! Koska tästä voisi myös kirjoittaa kirjan, on tämä karkea raapaisu.

Ympäristöt (uusissa vieraissa paikoissa lyhyet onnistuneet käynnit tärkeämpiä kuin pitkät oleskelut!)

• Koti - ensimmäinen iso muutos, johon tutustutaan ensin kunnolla. Sisätilojen jälkeen oma piha, navetta, heinälato
• Metsä!! - se paras paikka! Pennulle parasta liikuntaa, hyvä luoksetuloharjoitus paikka, rutkasti nenätyötä!
• Työpaikka, Eläinkoulutus Onnin tilat - Mahti tulee viettämään varmasti paljon aikaa töissäni, nimenomaan muiden koirien läsnäollessa. Alkuun tutustutaan yksin, pian Mahti tulee tunnille mukaan näkemään muita pentuja. Myös työpaikan ympäristö tulee pian Mahdille tutuksi pissakäyntien ohella.
• Mahdolliset tulevat hoitopaikat/Ystävät, joiden kanssa ollaan enemmän tekemisissä ja koira saattaa viettää aikaa
• Kaupunkiympäristöt - ensin meidän oma pieni rauhallinen kylä, sitten Jämsä ja Jämsänkoski. Kaupungilla hihnassa rauhallisesti kävelyä, kontaktitreeniä, varttikin riittää!
• Treenikentät - virheistä oppineena, tutustutaan heti pienenä ensin ihan yksin isoihin kenttiin, eri pohjilla! Pelkkä kontaktitreeni ja leikkiminen riittää, jotta avoimet kenttäympäristöt ovat Mahdista mukavia :)! Usein kisojen kynnyksellä jännittää uudet kentät, hajut, koiran keskittyminen. Yritän nyt tehdä asian toisin :)!
• Mätsärit, OnniDog, näyttelyt ja muut koiratapahtumat (OnniDog on oikeasti tosi hyvä paikka pennuille nähdä maailmaa, tulkaa tekin :)!)
• Ostoskeskukset ja muut vilkkaat ympäristöt - kun pentu hieman kasvaa, käydään vähän vilkkaamissakin paikoissa!

Meidän upeat tämän hetken pentukurssilaiset harjoittelemassa
kävelylenkkiä ja ohituksia, sekä keskittymistä lenkin aikana
Eläinkoulutus Onnin ympäristössä!

Näiden ohella toki tulee tutuksi hiljalleen erilaiset kävelytiet, joilla käydään vaan kulkemassa pikkuisen hihnassa, totuttelemassa :). Koti ja metsä tulevat varmasti ihan ekoina näistä, sitten työpaikka ja kaupunkiympäristöt rauhallisilla alueilla. Pennun mukaisesti edetään, jos sille on kaikki fine ja se on reipas joka paikassa, edetään uusien paikkojen suhteen reippaammin.  Me emme valitettavasti pääsee osallistumaan millekään toisen kouluttajan pentukurssille, vaikka se olisi mielettömän hienoa, ja antoisaa minullekin! Mutta sen sijaan vierailemme niitä yksittäisiä kertoja siellä täällä, missä meidät sitten otetaankin vastaan :)!

Kun se Mahti-murmelo nyt pian saapuu, ja päästään näihin tutustumistilanteisiin, kirjoittelen lisää, mitä tehtiin ja miten meni :)!

Pitää kuitenkin muistaa, ettei pentua saa kuormittaa liikaa. Lepo, tuttu oma koti ja rauha, kontaktin rakennus tutussa ympäristössä ja suhteen luominen ihan kaikessa rauhassa ovat ne ihan ensisijaiset asiat.

Ihmiset

Mahdin elämään tulee liittymään paljon ihmisiä, tuttuja, mutta vieraitakin varmasti koko elämän läpi, koska se on osa harrastuksiamme. Uskon, että Mahti pystyy tutustumaan varmasti elämän läpi, mutta haluan silti, että muutamat ihmiset ovat heti pian sen maailmassa mukana. Etenkin sellaiset, jotka tulevat usein käymään meillä, jotta heille vastaanotto olisi aina lämmin :D! Haluan myös, että Mahti tottuu olemaan sekä miesten että naisten kanssa, ja erityisesti lasten <3. Tähän panostan taas vähän enemmän, tai siis älyttömästi. Ja oli vaatteet sitten tummat tai vaaleat, oli henkilö pitkä tai lyhyt, käveli miten vaan, puhui miten vaan, se olisi Mahti-pojalle normaalia.

Mutta siis nämä muutamat erityiset pääsevät varmasti hommiin ensin... Lähinnä tässä siis tulevat kyseeseen lähimmät ystäväni sekä sukulaiset (että varautukaa kaikki rakkaat läheiseni :D!). Sekä meillä töissä silloin tällöin auttelevat muutamat ihmiset, jotka ovat Mahdin seurassa pidempiä aikoja silloin kun ovat.

Tosi tärkeää on, että nimenomaan meille kotiin tulee vieraita moikkaamaan pientä Mahti-pentua, sitten kun ollaan ensin täällä itse tutustuttu toisiimme. Mahti on varmasti talossamme myös vahti, kuten muutkin koirat osaltaan, ilmoitusluontoisesti työskennellen :). Haluankin heti alkuun kiinnittää huomiota siihen, että pyydettäessä se tervehtii hyvin rennosti tulijat. Samalla saadaan harjoiteltua tervehtimistä heti pienestä pitäen, ilman ryntäilyä, hyppimistä ja hirmuista riehua :D. (Tavoitteita pitää hei aina olla :D!)

Käydään tietysti myös vieraissa paikoissa, ja se on sitten aina paljon suurempi juttu Mahdille, kun kyseessä on vieras paikka, ihmiset ja mahdollisesti vielä eläimetkin. En usko että nämä ovat tälle pennulle ongelma, mutta toki on siis ihan eri asia kyseessä, kuin että vieraat tulevat meille.

Koirat

Toisiin koiriin on pakko tottua. Ei voi mitään. Se on iso työ, ja tässä toivoisin onnistuvani extrahyvin! Minullakin on monenlaista kokemusta elämäni varrella, ja nyt kun tämä airisuros meille saapuu, toivon että saan sille iskostettua päähän ohitusten jalon taidon, ja toisten koirien seurassa iloisen keskittymisen, treenaamisen ja jopa sen rauhoittumisen. Nyt osaan tämän varmasti paremmin kuin aiemmin, mutta otan tämän aika tosissani :D.

Toisissa koirissa tärkeää on, että totuttautuminen tapahtuu tosi säännöllisesti, ja pitkäjaksoisesti. Yksi pentukurssi ei riitä, muutamat mätsärit ei riitä, ei leikkihetket, ei kimppalenkit yksinään. Se on iso kokonaisuus. Suunniteltu häiriötotutus saisi jatkua mielestäni läpi nuoruuden, sinne pari kolmevuotiaaksi, riippuen tietysti koiran luonteesta. Huomioonotettavaa ovat mm. seuraavat seikat suunnittelussa:

• tavataan riittävästi erinäköisiä ja kokoisia koiria (eri värit, erilaiset korvat, erilaiset naamat, ruttuiset ja pitkät kuonot, erilaiset karvat, puuhkaturkit ja nakut jne)
• jos leikitään vapaasti tai morjestellaan hihnassa edes, on tunnettava sen toisen koiran käytös tosi hyvin, ettei pennulle mitään käy. sitä ei liiskata mihinkään pöpelikköön, ei varsinkaan satuteta, ei pelästytetä. jos on epävarmaa yhtään, ei se koira ole pennun tapaamiskaveri!!
• löydetään leikkikavereita, joiden kanssa on aidosti kivaa, ja leikki samanhenkistä
• käydään kimppalenkeillä, vaikka vartti vaan silloin tällöin, jotta pentu oppii keskittymään lenkkiin vaikka kaveri mukana
• treenitilanteet (kurssiympäristö, kaverin kanssa sovittu treenihetki)
• yksin mentävät lenkit ohituksineen, supervahva kontakti ja isot namipalkat ohituksissa! (varmista että liikut jossain missä liikkuu muitakin, ihmisiä ja koiria :D!)

Mahdin kohdalla on hyvä tilanne sinänsä, kun tunnen paljon koiraihmisiä :) ja heidän kivoja koiriaan!

Kotona meillä on jo kolme hyvin erilaista, irlanninsusikoiramummo, dalmatialaismummo ja toyvillakoiraneitokainen, ja on hienoa että saa näihin kolmeen jo heti totutella! Kuitenkin vieraat koirat ovat ihan eri asia, ja niitä on nähtävä paljon, valvotusti ja suunnitellusti. Kun hallittuja tapaamisia on paljon enemmän kuin satunnaisia, voi paremmin taata hyvät kokemukset ja vaikuttaa tapaamisten kulkuun. Koiran silmiin se on ihan sama tapaaminen kuin satunnainenkin, mutta kokemusten kannalta noin miljoonasti parempi vaihtoehto.

Ihan jo meidän omassa kodissa pääsee tutustumaan hyvin
erikokoisiin koiriin :D.

Aion pyytää muutamia erilaisia koiria treffailemaan meitä, Mahdin sukulaisiakin löytyy täältä niin näkee tutunnäköisiä partanaamojakin sitten :D. Lenkeille saan varmasti mukaan joitakin, mätsäreissä käydään ihmettelemässä sivummalta maailmanmenoa, ja järjestän yhteislenkkejä, joissa ihan pienetkin pääsee keskenään leikkimään. Sielläkin saa Mahti piipahtaa. Ohituslenkkeihin minun pitää erikseen suunnitella aika, koska täällä metikössä ei kukaan liiku :D. Eli muiden ajelujen oheen pistetään kaupunkireissuja ja vierailuita! Näistä meidän kalenteri nyt täyttyy, onneksi on paljon rauhallista kotiaikaakin. (Ai mä niin odotan!! Halkeen tässä välissä äääk!)

Muut eläimet

Meidän kotona Mahti pääsee tottumaan kissoihin, kanoihin ja lampaisiin. Pidän sitä paljon mukana päivittäisessä puuhailussa, ja toivon että se tottuu niihin nopeasti niiiiin hyvin, ettei se tahdo kanapaistia eikä lampaanjalkaa aamupaloikseen, vaan suhtautuu niihin mieluummin perheenjäseninä :D. 

Toisinaan meidän pieni eläinlauma kulkee yhdessä vapaana.
Niitä ei saa popsia, niinpä Mahti liittynee joukkoon ihan
muina miehinä, keskittyen muihin juttuihin :).

Koska meillä on haaveissa myös alpakat (olen niitä koulutellut tuolla naapurissa Alpakkakartanolla, olen ihan alpakoitunut :D!), pyydään että saadaan tutustua niihinkin pian, kun Mahti on vielä ihan pieni. Hihnassa käydään kurkkaamassa :). Ja sitten vielä, tuossa lähellä ystävälläni on paljon erilaisia muita eläimiä, käydään sielläkin katsomassa mitä kaikkea on olemassa. Mm. puput, niistäkin meillä haaveillaan, ja onhan Mahti tutustunut jo kasvattajan luona heidän pupuun :)!

Alpakkakartanon Mozart, minulle
hyvin hyvin rakas eläin <3.

Äänet

Erilaisiin ääniin tottuminen on sellainen juttu, mikä yleensä hoituu ihan arjessa, mutta joskus siihen pitää panostaa. On ensinnäkin tarkkailtava, onko pentu ääniherkkä. Mahti on reagoinut vieraisiin jänniin ääniin pysähtymällä ja keskeyttämällä puuhansa, eli seurailen nyt ehkä vähän tarkemmin, mitä se mistäkin äänistä sanoo. Tällaisissa tilanteissa, joissa kuuluu joku ennalta arvaamaton ääni, jatkan itse mitä olin tekemässä, voin hiljalleen viedä Mahdin huomiota muualle ja koittaa palkata. Jos palautuu pian, tosi jees! 

Täällä meillä yksi erityinen ääni on nuo lentokoneet, joita lentää paljon yli. Niihin vaan tulee tottua, ja mekin muuton jälkeen ollaan tosi nopeasti totuttu. Ainoastaan meidän Bertta reagoi niihin vähän, mutta silläkin on helpottanut tosi paljon, kun ei äänistä seurannut mitään kauheaa, päin vastoin, kaikki jatkoi normisti puuhiaan. Se ääni on kuitenkin tosi kova.

Toinen mikä tulee varmastikin uutena, on kukon kiekuminen ja lampaiden määkiminen :D! Niihin se tottuu varmasti pian, mutta ehkä alkuun jäätyilee. Nämäkin ovat vaan sellaisia asioita, että kun se hiljalleen tottuu moniin uusiin ääniin, eikä mistään seuraa pahaa, toivon että se pian yleistää uudet äänet neutraaleiksi elämään kuuluviksi asioiksi.

Rusko-kukko osaa kiljua, mutta osaa se onneksi
olla hiljaakin, ainakin kun sillä on treenit :D Jos
Mahti säikähtää, pistetään kukko hommiin niin
on helpompi tottua :)!

Voisin taas loppuun tiivistää mitä siis tällä kaikella suunnittelulla, aikataulutuksella ja kaikella kulkemisella haen. Nämähän ei todellakaan kaikki ole ekan viikon asioita, mutta kuitenkin listattuna ne, mitä tahdon ehtiä Mahdin kanssa sen pentuaikana kokemaan.

Toivon, että Mahdista kasvaa koira, jonka on helppo suhtautua uusiin eteen tuleviin asioihin. Jos minulla on asiaa sille, tahdon, että se ympäristöstä huolimatta kokee intoa kuunnella minua. Jos sen eteen tulee jotain tunteita herättävää, se saa aina huomata, ihmetellä ja miettiä, mutta lopulta todeta, että hyvin tämä todennäköisesti menee. Toivon voivani tällä kaikella totuttamisella luoda koiralle optimistisen elämäntavan ja suhtautumisen maailman menoon. Niin, Mahti. Tätä minä yritän :).

Seuraava teksti käsittelee koulutusaiheita, mitä aloitetaan heti ja mitä en pidä vielä niin tärkeänä. Ja miten mitäkin koulutan ja missä. Meinaan pohtia samalla meidän lajeja, miksi haluaisin tehdä mitäkin. Tämä ehtinee vielä ennen perjantaita ulos. 

Varmastikaan eivät ole tyhjentäviä nämä tekstit, ja paljon voi jäädä vielä uupumaan. Toivon, että joku kuitenkin saa näistä vinkkiä ja iloa edes hiukan, ja voi alkaa pohtimaan oman pennun tärkeitä ympäristöjä, ihmisiä ja koiria sekä muuta totutusta tähän maailmaan :)!