Matka kotiin perjantaina meni hyvin, tämä pieni poika on hirmuisen reipas ja tasapainoinen tyyppi. Jotenkin vahvaluonteinen ja itsevarma, mutta myös tarpeen tullen kuunteleva ja korrekti. Vaikka on niin pikkuinen pentu vielä.
Mahti sopeutui meidän laumaan samantien, ja täytyy kehua tätä meidän jengiä, joka otti pojan upeasti vastaan, hyväksyen heti porukkaan. Varmasti Mahti ihmettelee, missä on turvallinen Dava-äiti ja muut koirat, ja sen hirmuisen tärkeät ihmiset, jotka on olleet Mahdille tähän asti sen koko elämä. Toivon, että meidän perheen hulina ja touhu auttaa hieman peittoamaan sen ikävää. Huomaan kyllä, että etenkin lasten läsnäolo on sille tosi tärkeää <3.
Jo tänään opittiin varmasti toisistamme paljon. Hirmuisella innolla odotan huomista, uutta kokonaista yhteistä päivää! Päästään jatkamaan opettelua! Yhteistä leikkimistä, kontaktitreeniä, lasten ja Mahdin omia yhteisiä työkaluja ja ihan vaan yhdessä olemista ja elämistä <3.
Olisi jo niin paljon kerrottavaa, oivalluksia ja kokemuksia. Mutta me keretään, nyt unille. Ensin vielä pienen hetken ihmettelen noita pieniä tassuja jotka väpättävät unissaan, ja koko tyyppiä, pientä ihmettä <3.
Olisi jo niin paljon kerrottavaa, oivalluksia ja kokemuksia. Mutta me keretään, nyt unille. Ensin vielä pienen hetken ihmettelen noita pieniä tassuja jotka väpättävät unissaan, ja koko tyyppiä, pientä ihmettä <3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti